Salla Kässi (Demos Helsinki), Kari Jalonen (Demos Helsinki), Katja Kurki (Suomen ympäristökeskus)

Published On: 16 marraskuun, 2026

Kuva: Kari Jalonen (Demos Helsinki)

Miten Suomen lainsäädäntö ja politiikka voivat suojella tulevia sukupolvia – tarkoittaen sekä ihmisiä että muita lajeja? Marraskuussa 2026 tutkijat, kestävyystoimijat ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan jäsenet kokoontuivat Helsinkiin pohtimaan sukupolvien välistä vastuuta ja oikeudenmukaisuutta. Keskustelu eteni sukupolvivastuulain valmistelusta nykyisen lainsäädännön rajoihin ja jo nyt käytettävissä oleviin keinoihin.

MUST– ja Relief-hankkeet järjestivät MUST-Relief-foorumin Pikkuparlamentissa yhdessä tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Timo Harakan kanssa. Kansanedustaja Krista Mikkonen avasi foorumin kysymyksellä, joka kulki mukana koko aamupäivän: miten voisimme kuulla paremmin niiden ääntä, jotka eivät voi itse edustaa itseään?

Kysymys on ajankohtainen, sillä eduskunta arvioi parhaillaan sukupolvivastuulakia, joka loisi lainsäädännöllisesti sitovan vastuun tulevia sukupolvia kohtaan. Englanniksi lakia kutsutaan nimellä Futures Act. Monikko lain nimessä on tarkoituksellinen, kuten Harakka puheenvuorossaan totesi, sillä mahdollisia tulevaisuuksia on monia.

Sukupolvivastuulaki toisi mukanaan pitkän aikavälin vaikutusten arvioinnin, jossa otetaan huomioon planetaariset rajat. Lisäksi valtioneuvoston tulevaisuusselonteon aikataulu sovitettaisiin herättämään keskustelua vaalien yhteydessä, ja valiokunta saisi oikeuden tuoda omia mietintöjään täysistuntoon. Poliitikot kuuntelevat liian usein kovaäänisimpiä, Harakka huomautti, ja tulevat sukupolvet tarvitsevat oman äänensä.

Nämä kysymykset koskevat myös monilajista oikeudenmukaisuutta. Kuten professori Christopher Raymond (Helsingin yliopisto) ja professori Niko Soininen (Itä-Suomen yliopisto) alustuksessaan korostivat, nopea luontokato edellyttää kokonaisvaltaista muutosta. Ekologisten rajojen suojeleminen vaatii ehdottomia rajoja luonnonvarojen käytölle, eikä nykyinen ympäristölainsäädäntö pysty helposti tällaisia rajoja asettamaan. Suomen perustuslain perusteella tulevien ihmis- ja muiden lajien sukupolvien suojelu on epäsuorasti mahdollista, mutta niillä ei ole oikeudellista asemaa.

Laki on rakennettu nykyhetkeä varten

Professori Visa Kurki (Helsingin yliopisto) selitti, miksi aihe on vaikea. Nykyinen lainsäädäntömme on rakennettu nykyhetken ympärille ja ihmislähtöisestä näkökulmasta. Sen lähtökohtana ovat nyt elävien ihmisten oikeudet nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Vain oikeushenkilöt eli ihmiset ja oikeushenkilöiksi luettavat toimijat, kuten yritykset, voivat puolustaa etujaan tuomioistuimessa. Eläimiä kohdellaan oikeudellisesti esineinä, eikä ympäristöllä tai vielä syntymättömillä sukupolvilla ole asianosaisasemaa.

Kansainvälisesti jotkin oikeusjärjestelmät ovat vastanneet tähän tunnustamalla luonnon oikeudet, esimerkiksi myöntämällä joelle oikeushenkilön aseman ja sille omat edunvalvojat. Suomessa sukupolvivastuulaki tarjoaa toisenlaisen reitin. Sen tavoitteena on täydentää nykyhetkeen keskittyvää lainsäädäntöä tuomalla esiin pitkän aikavälin vaikutukset ja vahvistamalla niiden arviointia. Puheenvuorossaan Kurki arvioi lain sijoittuvan ihmiskeskeiseen viitekehykseen, nykyhetkeen keskittymisen ja aidosti pitkän aikavälin näkökulman välimaastoon. Tästä näkökulmasta sukupolvivastuulaki on lupaava askel kohti lainsäädäntöä, joka katsoo seuraavia vaalikausia pidemmälle.

Pienistä teoista moniin samanaikaisiin muutoksiin

Loppupaneelissa keskustelivat Visa Kurki, Timo Harakka, tutkimusprofessori Anu Lähteenmäki-Uutela (Suomen ympäristökeskus) ja nuorten luontodelegaatti Anton Riihelä (Suomen nuorisodelegaatit). Keskustelu kääntyi konkreettisiin toimenpiteisiin ja seuraaviin askeliin.

Harakka korosti toistuvasti asteittaisen muutoksen merkitystä. Keskustelussa ajatus jalostui edelleen: pienet muutokset auttavat näkemään, mihin todella voi vaikuttaa ja miksi toimiminen kannattaa. Jokainen askel rakentaa luottamusta ja ymmärrystä, joita seuraava askel edellyttää.

Samalla paneeli teki selväksi, ettei mikään yksittäinen uudistus riitä. Tarvitaan monia muutoksia samanaikaisesti ja useilla rintamilla. Lainsäädännön muutosten lisäksi Harakka painotti julkisen keskustelun tarvetta ja kaikkien puolueiden kutsumista mukaan tulevaisuusajatteluun. Kurki nosti esiin tarvittavat muutokset talouspuheessa ja taloudellisessa toiminnassa ja esitti esimerkiksi, että uudet ruoantuotannon muodot voisivat poistaa taloudellisia esteitä eläinten paremmalta suojelulta. Lähteenmäki-Uutela puolestaan peräänkuulutti olemassa olevan lainsäädännön parempaa hyödyntämistä pitkän aikavälin haasteisiin vastaamisessa sekä sitovia tavoitteita ja indikaattoreita, jotka ohjaisivat kunkin hallituksen päätöksiä. Lisäksi jo käytettävissä olevina työkaluina mainittiin strateginen oikeudenkäynti, yritysvastuutyö ja kuntien maankäytön suunnittelu.

Paneelin näkemyksen mukaan sukupolvivastuulaki vahvistaa demokratiaa. Antamalla tuleville sukupolville paikan päätöksenteossa laki laajentaa niiden joukkoa, joiden edut otetaan huomioon. Se ei kuitenkaan korvaa julkista keskustelua ja poliittista työtä, joiden varassa demokratia toimii. Samalla paneelissa toivottiin, ettei pitkän aikavälin vaikutusten arvioinnista tulisi pelkkä muodollisuus, jossa mahdolliset haitalliset vaikutukset tuleville sukupolville sivuutetaan.

Riihelä tiivisti osuvasti suunnan tästä eteenpäin. Emme voi tietää tarkalleen, mitä tulevat sukupolvet haluavat, mutta voimme pyrkiä turvaamaan olosuhteet, jotka antavat heille toimijuuden rakentaa maailmaa, jossa he haluavat elää.

Uskon, että tiedämme hyvin, mihin suuntaan tulevat sukupolvet eivät halua mennä.

Lämmin kiitos kaikille puhujille, panelisteille ja jokaiselle osallistujalle! Keskustelu tulevien sukupolvien oikeuksista jatkuu.

Jaa tämä tarina, valitse alustasi!