Väitöskirjatutkija Anni Kärkkäinen

Published On: January 24, 2025

Tämä blogiteksti perustuu ympäristövaikutusten arvioinnin asemaa kestävyysmurroksessa tarkastelevaan väitöskirja-artikkeliin. Artikkelissa tutkitaan YVA-menettelyyn velvoitettujen hankkeiden vaikutusten seurantaa oikeudellisesta näkökulmasta, ja se julkaistiin vuoden 2024 Ympäristöpolitiikan- ja oikeuden vuosikirjassa. Artikkeli osoittaa, että Suomessa YVA-hankkeiden vaikutusten seurannan sääntely on niukkaa, eikä se kaikilta osin vastaa seurannan tarkoitusta.

Seurantavaihe mahdollistaa ympäristövaikutusten arvioinnin jatkamisen koko hankkeen elinkaaren ajan

Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) on prosessi, joka suoritetaan ennen hankkeen hyväksymistä ja hanketoiminnan aloittamista. Vaikutusten seuranta voidaan määritellä ympäristövaikutusten arvioinnin viimeiseksi vaiheeksi, joka alkaa hanketoiminnan hyväksymisen jälkeen. Siten seurantavaihe mahdollistaa ympäristövaikutusten arvioinnin jatkamisen vielä hanketoiminnan aloittamisen jälkeenkin. Seurannan roolia on syytä korostaa puhuttaessa vihreästä siirtymästä, jossa ennakollisia arviointeja pyritään sujuvoittamaan ja nopeuttamaan.

Seurannan tarkoitus ja tehtävät kiteytyvät kolmeen funktioon: kontrolloivaan, demokraattiseen ja oppimiseen tähtäävään. Seurannan avulla tarkkaillaan muun muassa vaikutusten kehittymistä, määräysten noudattamista ja lieventämistoimenpiteiden tehokkuutta. Demokraattinen tehtävä toteutuu luomalla yleisölle mahdollisuuksia osallistua hankkeiden seurantaan. Oppimiseen tähtäävä funktio puolestaan toteutuu soveltamalla mukautuvaa hallintaa, jossa hanketoimintaa uudelleenarvioidaan ja mukautetaan mahdollisten muutostarpeiden perusteella. Oppimista tehostaa myös seurannan kokonaisvaltaisuus ja eri seurantaprosessien yhteensovittaminen.

Seurannan sääntely kaipaa kehittämistä

Todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia aiheuttavien hankkeiden vaikutusten seurantaa säännellään nykyisellään vain lupalainsäädännössä, joka kattaa ainoastaan tietyt lakien soveltamisalaan kuuluvat vaikutukset. Toisaalta myös viranomaisten vastuulla on järjestää ympäristön seurantaa. Tämä voi osaltaan paikata lupasääntelyn katvealueita ainakin, jos niin hankekohtaiset kuin viranomaisjohtoiset seurantaprosessit sovitetaan yhteen. Tällä hetkellä seurantaa säännellään varsin pistemäisesti.

Voimassa oleva lainsäädäntö ei myöskään ohjaa seurannan kattavaan suunnitteluun. Seurannan suunnitteluvaiheessa voidaan esimerkiksi yksilöidä vaikutuksiin ja niiden kehittymiseen liittyvät epävarmuudet, mikä edistää mahdollisten muutostarpeiden ennakointia. Toisaalta voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa hankkeiden lupien muuttamisen vain rajatuissa tilanteissa, mikä rajoittaa uudelleenarviointien ja muutosten tekemistä. Lisäksi seurantasääntely on puutteellista siltä osin, ettei se sääntele yleisön osallistumista hankekohtaiseen vaikutusten seurantaan. Yleisön osallistumissäännöksiä olisi perusteltua kehittää läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja seurannan demokraattisen tehtävän toteutumiseksi.

Anni Kärkkäinen
Väitöskirjatutkija
Itä-Suomen yliopisto
anni.karkkainen@uef.fi

Tämä blogiteksti on kirjoitettu osana “Resilience of complex legal systems in sustainability transformation” -hanketta, jota rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto (358392).

Viitteet
  • Blogiteksti perustuu artikkeliin ‘Ympäristövaikutusten seurannan funktiot ja asema YVA- ja lupalainsäädännössä’, Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja XVII 2024, s. 58-144.

Share This Story, Choose Your Platform!